Ampuma-aselakiesityksessä on korjattavaa
Suomen ampuma-aselakia uudistetaan EU:n asedirektiivin asettamien vaatimusten johdosta. Aikanaan direktiiviä valmisteltaessa Suomi oli yksimielisesti siinä esitettyjä tiukennuksia vastaan ja sai vaikutettua sisältöön eri tavoin, mm. siten, että direktiiviin saatiin mahdollisuus kansalliselle poikkeamalle reserviläisten vapaaehtoiseen ampumaharjoitteluun ja kilpailuun liittyen.
Kun ampuma-aselakia alettiin uudistaa direktiivin mukaiseksi, yleinen poliittinen näkemys oli, että uuteen lakiin toteutetaan vain direktiivin asettamat minimivaatimukset. Tavoite oli, että ammuntaharrastus ja reserviläisharjoittelu eri muodoissaan voivat jatkua Suomessa käytännössä kuten ennenkin.
Lausuntokierroksen palautteen alustavan tarkastelun ja esityksen tarkemman analysoinnin perusteella tyytyväisyys esityksen sisältöön on ollut ennenaikaista. Työtä on vielä edessä.
Ampuma-aselakiesityksessä on vaatimuksia, jotka ovat vaikeaselkoisia ja joiden täyttäminen saattaa olla erittäin hankalaa tai jopa kohtuutonta.
Maan hallitus on myös linjannut, että eu-direktiivien kansallisessa soveltamisessa on mentävä asetettujen minimivaatimusten mukaisesti eikä ns Suomi-lisiä lakeihin tule laittaa. Onkohan näin toimittu ampuma-aselakiesitystä laadittaessa, sillä esityksessä vaikuttaa olevan tarpeettomia ja tämän hengen vastaisia tiukennuksia? Esitys vaikuttaa tiukemmalta kuin direktiivi vaatisi.
En usko, että EU:n asedirektiivi ylipäätään on paras keino niihin turvallisuustavoitteisiin pääsemiseksi, joita sillä halutaan saavuttaa. On tärkeää tunnistaa myös jäsenvaltioiden kansalliset erityispiirteet. Suomen voimassaoleva ampuma-aselainsäädäntö ja hallinto on jo nyt edistynyttä ja turvallista suhteessa direktiivin vaatimuksiin. On vaikea nähdä, että esityksellä olisi erityistä positiivista turvallisuutta lisäävää vaikutusta Suomessa verrattuna nykytilanteeseen. EU:n jäsenenä meidän kuitenkin tulee direktiiviä soveltaa, mutta sen on tapahduttava siten, että hyödynnämme maksimaalisesti ne vapaudet, jotka direktiivi meille sallii.
Suomen osalta pitää direktiivin minimivaatimusten riittää. Tähän myös kansallista lainsäädäntöhanketta käynnistettäessä eduskuntapuolueet ovat laajassa yhteisymmärryksessä pyrkineet, mutta ohjenuora näyttää kadonneen asiaa valmistelleilta tahoilta matkan varrella.
Lausuntokierroksella ampuma-aselakiesitykseen on tullut runsaasti palautetta. Kiitän saamistani tärkeistä näkökohdista, jotka auttavat työssäni. Tulen tekemään kaikkeni, että reserviläisten tärkeä työ turvataan ja arvokas ammuntaharrastus voi jatkua häiriöittä. Sisäministeri Mykkäsen kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta olen vakuuttunut, että perusteltuja muutoksia lakiesitykseen tullaan tekemään.
Työn vuoksi tosiaan jouduin melkein paraatipaikalta seuraamaan Pariisissa kun julkaisivat asedirektiiviehdotuksen vain päiviä Pariisin 2015 terroritekojen jälkeen.
Muutama viikko sitä ennen olin tiedustellut Fabio Marinilta, EU Firearms Task Forcen ( alunperin tarkoitettu laittomia aseita vastaan ) johtajalta uudesta direktiiviehdotuksesta, koska sisäministeriön virkamiehiltä oli tietoa liikkeellä että sellainen tulossa.
Hän valehteli ettei mitään ole vireillä ja että jäsenmaat huomioitaisiin jne jos jotain olisi tulevaisuudessa käynnissä. Tämä taisi toistua kaikille kysyjille aina päivää ennen Pariisin traagisia tapahtumia, joista vain muutaman päivän jälkeen olikin yllättäen valmis direktiivimuutos jo valmiina ajettavaksi eteenpäin.
Kun pitkän prosessin päätteeksi asia oli sitten kotimaisten päättäjien käsissä, tuli ehkä huokaistua liian varhain ja etenkin kuin aselakia valmistelevan työryhmän johtaja Puiro antoi aiemmin hyvinkin positiivista signaalia tulevista muutostarpeista ja että vain direktiivin vaatimat asiat toteutetaan.
Nyt todellisuus on täysin toinen, erittäin tarpeettomineen rajoitteineen ja kun kysyy käytännön ongelmakohdista, viitataan vastauksiin jotka eivät niihin vastaa.
Poliisihallituksen lausuntoa lukiessa:
Paljon saa nyt huomiota tuo reserviläispoikkeus vaikkakin itsekin olen sitä mieltä että lajit joissa tietynlaisia aseita käytetään, menevät tosiaan joka tapauksessa urheilupoikkeuksen alle ja käyttötarve niille on jo pitkään olemassa olleet lajit ( SRA, PA, Practical )
Siinä ei nyt kuitenkaan otettu millään lailla kantaa 10/20+ patr lippaiden luokittelusta aseen osaksi ja mitä erilaisia hankaluuksia siitä tulee, oli se sitten:
– Vanhojen aseiden lippaat omistajilla joilla ei aseita =
–
” – Asia käsiteltäisiin ampuma-aserikoksena, sanoo lakimuutosta sisäministeriössä valmisteleva johtava asiantuntija Johanna Puiro.”
– Lippaat vaikka joita joku aikoisi hankkia tulevaa asetta varten, nythän lakiesitys taitaa rajata sen että hallussa olevat lippaat pitäisi käydä aseeseen joka luvanhaltijalla on
– Lippaat joita jää luvanhaltijalle jos myy tietynlaisen aseen pois
Ja isoimpana tuo todella pitkä harrastuneisuusvaatimus ennen kuin voi tasavertaisesti ampua joko SRA:ta tai Practical ammuntaa ( etenkin kiväärillä )
Seurat eivät voisi myöskään hankkia aseen + normaalin lippaan yhdistelmiä harjoittelua varten.
Henkilö jolla olisi sitten B-luokan max 10 patr kivääri, ei tosiaan saisi edes lainata kilpailuissa tai harjoituksissa normaalia lipasta? Lainaamisessa muutenkin tosiaan omat ongelmansa ( toimiiko lipas jne )
Mitä tuolla todellisuudessa turvallisuuden kannalta saavutetaan?
Enemminkin hankaloitetaan harrastamisen aloittamista ja kehittymistä uusien ampujien osalta.
Suomessa on vuosikymmeniä pitkä kokemus tämän tyyppisten puoliautomattiaseiden ( etenkin kiväärien ) lupien myöntämisestä ja lajeista joihin niitä käytetään, tietääkseni millään lailla merkittävää riskiä ei ole aiheutunut aseiden laillisten omistajien toimesta.
Toinen asia mikä pisti merkille Poliisihallituksen lausunnossa:
Siinä kadonneiden aseiden määrässä on perin kummallinen 5-6 kertainen hyppäys kadonneiden aseiden määrässä vuodesta 2012 eteenpäin.
Uskoisin että siinä on virhettä johtuen vanhoista paperiluvista, perikuntien aseista ja sähköisestä järjestelmästä.
Tuolla ”kadonneiden” aseiden määrällä sitten perustellaan että ERVA aseiden kasvava määrä on riski yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle koska aseita ”katoaa” noin paljon.
Se ei varmaan ole aseenomistajien vika jos viranomaisjärjestelmät eivät pidä paikkaansa.
Itse olen ollut nyt 20 vuotta sekä SRA että Practicalin parissa, seuratason kisoista aina EM / MM-kilpailuihin asti. Joten kohtalaisen pitkä käytännön näkemys nimenomaan noiden lajien parista löytyy ja työssäni olen myös päivittäin ampuma-ase ja lupa-asioiden kanssa tekemisissä.
ja haluaisin nähdä että joukko joka varmasti on aseen omistajista turvallisinta, säilyy elinvoimaisena harrastaja/kilpailijajoukkona.
Jotenkin tässä tiettyjen tahojen toiminnassaa joku agenda haiskahtaa, ei niin räikeästi kuin EU-komission toimesta, mutta kuitenkin.
Tuskin kenelläkään aseenomistajalla on mitään sitä vastaan että tehdään toimenpiteitä jotka parantavat turvallisuutta ja poistavat mahdollisia porsaanreikiä.
Sisäministeri Mykkäsen kommentoinnissa kolumneissa paistaa läpi se mitä EU-komissio on todennut olevan vaarallista ja että sitä vain sitten toteutetaan sen mukaan Suomessa ja ettei oteta riskiä että Suomi haastettaisiin tämän osalta ( EU:lla varmaan muutakin mietittävää.. )
Ottamatta huomioon todellista tilannetta aseturvallisuuden osalta ja miten lakimuutokset vaikuttavat tuleviin harrastajiin tai edes viranomaisiin jotka sitä joutuvat valvomaan.
Jos tiettyjen lajien pariin tuleminen tehdään erittäin hankalaksi, ei auta vaikka kaikki nykyiset omistajat saisivat harrastaa ja kilpailla koska jatkoa ei tule.
Tämän lisäksi on totta kai huomioitava että suurin osa heistä on myös reserviläisiä ja joiden ampumataidon & aseenkäsittelyn tason nousu on omaa ansiota, ei varusmiespalveluksen tai kertausharjoitusten.
Tuntuu kyllä siltä että jo valmiiksi tiukat viranomaisresurssit kannattaisi käyttää huomattavasti järkevämmin.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa siltä, että valtio pitää vaarallisina niitä, jotka haluavat puolustaa isänmaataan. Suomalaista aseenostajaa / -omistajaa syynätään tarkkaan ettei rikkeitä tapahdu ja hyvä niin. Sitten kun joku terroristi iskee jossain päin Eurooppaa laittomalla aseella, niin ketä rangaistaan – suomalaista rehellistä harrastajaa. Reilu peli?
Suomen pitäisi olla ylpeä niistä joilla vielä on tahtoa puolustaa maataan, mutta kaikki menee toiseen suuntaan ja tuo tahto halutaan tukahduttaa pois.
Ymmärrän joidenkin ideologian saada aseet pois maailmasta, mutta tämä maailma ei valitettavasti ole mikään rakkauden kyllästämä kukkaketo. Me haluamme puolustaa tätä maata tarpeen vaatiessa ja pitää yllä valmiutta siihen, samalla toivoen ettei todellista tilannetta koskaan tule. Jotkut suomalaisista ehkä näkevät maanpuolustuksen tarpeettomana, mutta me puolustamme teidänkin maatanne. Nukkukaa siis levollisesti 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Aselakia on jo aikaisemmin kiristetty enemmän kuin EU vaatii, aseiden mitat esimerkiksi, taskuaseen määritelmä ei kyllä ole tätä päivää.
Mallia voisi ottaa vaikkapa Viron puolelta tai vielä etelämpää missä ei olla polvillaan odottamassa EU:n ohjeita.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli kantoluvat perutaan, kaipa aseista maksetaan omistajilleen niiden hankintahintaa vastaava korvaus? Koskeehan niitä sentään perustuslaillinen omaisuudensuoja. Laillisina vehkeinä ne on aikanaan homattu eikä niitä voi nytkään rinnastaa rikoksentekovälineisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ampuma-aseiden lippaita suhteessa väestöön on ehkä enemmän kuin missään toisessa maassa. Ne eivät ole koskaan olleet myöskään kiellettyjä tai luvanvaraisia. Se ei kuitenkaan ole ollut mikään turvallisuusongelma.
Direktiivissäkään ei lue, että niiden hallussapito olisi säädettävä rikokseksi tai edes laittomaksi. Olen tavannut jopa sellaisen tulkinnan, että direktiivi vaatisi vain sen B luokan aseen luvan peruuttamisen johon hallussa havaittu rajat ylittävä lipas sopii. Edes Jussi Halla-aho enkä myöskään minä asiaa näin ymmärtänyt.
https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/f74fd633-57f…
”Direktiivi edellyttää siis vain, että luvanhaltijalta perutaan
se B-luokan aseen lupa, johon hänellä on liian kapasiteetiltaan liian suuri latauslaite – ei suinkaan, että kaikki luvat peruutettaisiin. Direktiivin säännös on suhteellisuusperiaatteen mukainen; esitysluonnos sen vastainen. ”
Ilmoita asiaton viesti