Päivä kotisairaanhoidossa
Otin vastaan SuPerin hoiva-arkityöhaasteen ja olin päivän töissä hoitotehtävissä viime torstaina 5.1.2017. Työpaikkani oli Etelä-Karjalassa Savitaipaleella kotihoitoyksikössä ja tein täyden työvuoron hoitajan työparina.
Työpäivä oli mielenkiintoinen, rankka ja ajatuksia herättävä. Opin paljon.
Nopeatahtista kiertämistä
Aamuvuoro alkoi kello 7.00. Heti aamukuuden jälkeen suuntasin Skodan keulan kohti Savitaipaletta. Ohjeeksi oli annettu, että työpaikalla on oltava hyvissä ajoin ennen työvuoron alkua.
Työvuoro aloitettiin nopealla "käskynjaolla", jossa käytiin kiertolistat läpi – keiden luona kukin kiertää ja mitkä ovat viimeisimmät potilaan hoidon kannalta tärkeät kuulumiset. Radion aikamerkin ääni ehti tuskin vaieta kun olimme sitten jo hoitajan kanssa kierroksella. Sanna Lantta oli työparinani koko työpäivän ajan ja hänen johdollaan tein mitä kulloinkin piti.
Kiersimme aamun eri asiakkaiden luona ja autoimme erilaisissa askareissa. Osa heistä oli jo jalkeilla saapuessamme kun taas osa nukkui vielä. Tehtävämme olivat monenlaisia: annosteltiin lääkkeitä, annettiin kipupiikkejä, avustettiin hygieniaan ja wc-käynteihin liittyvissä asioissa, käännettiin asentoa, keitettiin puuroa ja kahvia, tiskattiin ja vaihdettiin kuulumisia.
Kotikäynnit vaihtelivat kestoltaan ja tehtäviltään eikä aina etukäteen tiennyt, kauanko kussakin paikassa aikaa kuluu.
Hieman ennen kello 10 suuntasimme takaisin kotihoidon toimistolle. Juotiin kahvit, syötiin eväitä ja samalla päivitimme tilannekuvaa ja tehtäviä muiden kanssa.
Kierros jatkui suurinpiirtein samoissa merkeissä kuin aamullakin. Lounasajan lähestyessä autoimme suihkutuksissa, tiskasimme ja teimme muutoinkin samoja töitä kuin aamullakin. Ateriapalvelu toimitti asiakkaille kotiin ruoat.
Puolilta päivin tehtiin pikainen taukopyrähdys taas toimistolle. Lounaseväänä oli ruisleipää ja keitettiin kahvit. Hyvin maistui :-).
Lounastauon jälkeen jatkoimme kierrostamme. Kävimme kotikäyntien lisäksi myös palvelukoti Valkamassa avustamassa lounaan jakelussa. Kellon lähetessä puolta kahta kaikki työlistalla olleet tehtävät oli tehty ja palasimme toimistolle kirjoittamaan raportteja. Työvuoro päättyi 14.15. Olo oli sellainen, että tunsi työtä tehneensä.
Pidä huolta kunnostasi!
Päivän mittaan koin ja opin paljon uutta ja ainutlaatuista ja sulateltavaa riittää.
Päällimmäisin havaintoni on se ilo, ammattitaito ja riuska ote joka tapaamillani työn tekijöillä on. Ihailtavaa. Nämä hoitajat tekevät fyysisesti ja henkisesti rankkaa työtä positiivisella asenteella. Käsitykseni vahvistui, että hoitotyö on tärkeää ihmisten ihmisille tekemää työtä, jota ei voi korvata millään.
Ihmisen liikkumiskyky on hyvinvoinnin kulmakivi. Kun kyky liikkua heikkenee iän tuomien vaivojen johdosta, elinpiiri voi alkaa supistua ja riski negatiiviselle kierteelle on suuri. Siksi omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen on tärkeää jo nuorella iällä. Kun olet hyvässä kunnossa, pystyt todennäköisesti säilyttämään toimintakykysi pidempään, vaikka aika vaikeuksia tiellesi kasaisikin.
Edelleen, kyky hallita normaalit kodin arkiaskareet, erityisesti ruoanlaitto ja siivous, vaikuttavat elämän laatuun vanhempana. Tästä syystä, tämän työpäivän havaintojen perusteella, naisilla on kodeissaan paremmat oltavat kuin miehillä.
Muita havaintoja
Kotihoidon yksikössä jossa olin, työskentelee pääasiassa naisia, mutta pari miestäkin on joukossa. Porukka on positiivista ja reipasta. Tervehdittäessä kaikkien kädenpuristus oli jämäkämpi kuin usealla kansanedustajalla.
Osa hoitajista joutuu käyttämään hoitokierroksilla omaa autoaan. Ajon luonne on hyvin kuluttavaa: autolla ajetaan muutama sata metriä kerrallaan ja moottori sammutetaan 10-15 minuutiksi kotikäynnin ajaksi. Startteja kylmällä moottorilla tulee päivän aikana kymmeniä ja konetta ei voi ajaa kunnolla lämpimäksi. On päivänselvää, ettei oman auton käytöstä maksettava yleinen kilometrikorvaus kata siitä aiheutuvia kuluja. Pakkaskelillä polttoainetta kuluu runsaasti auton tekniikan poikkeuksellisesta rasittumisesta puhumattakaan. Mielestäni työnantajan tulee korvata hoitajille oman auton käytöstä tavanomaista kilometrikorvausta suurempi summa. Ei ole oikein, että työntekijä maksaa itse työtehtävien vaatimasta liikkumisesta, mikä on tämän hetkinen tilanne.
Työvuoron aikana havaitsin, että näille potilaille hoitokäynti on odotettu ja iloinen asia. Vaivoista huolimatta tunnelma oli myönteinen ja keskustelu mukavaa. Tiedän, ettei tämä ole itsestäänselvyys ja hoitotyötä joudutaan tekemään myös synkemmissä olosuhteissa, mutta tällä kertaa näin.
Tapaamani asiakkaat olivat vaihtelevan kuntoisia ja joukkoon mahtui myös vuodepotilaita.
Hoitajat joiden kanssa työskenteilin ovat ammattitaitoista ja myönteistä porukkaa. Heidän hoidossaan on hyvä olla. Oikeata superväkeä!
Hienointa oli tietysti kuulla työparilta päivän päätteeksi, että minustakin oli ollut apua :-).
Arvokasta toimintaa ja hyviä huomioita mm tämä:
”Edelleen, kyky hallita normaalit kodin arkiaskareet, erityisesti ruoanlaitto ja siivous, vaikuttavat elämän laatuun vanhempana. Tästä syystä, tämän työpäivän havaintojen perusteella, naisilla on kodeissaan paremmat oltavat kuin miehillä.”
Kiitos kirjoituksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Jostain syystä tartuin myös tuohon kappaleeseen ja haluaisinkin kysyä blogistilta miksi hänen mukaan naisilla on kodeissa paremmat oltavat kuin miehillä?
Naisilla on paljon tehtävää ja kun pariskunta on kodissa kaksin, niin usein mies odottaa naiselta palveluita. Nainen joutuu näin kantamaan isomman taakan. Olen käytännössä huomannut. Olen myös saanut mieheni tekemään ruokaa ja auttamaan. Ehkä hänelläkin on silloin kodissa paremmat oltavat? Miten miehet saadaan aktiivisemmiksi ja mukaan tekemään asioita? Toki moni vanhempi mies ei ole tottunut kotia hoitamaan, joten opetusta heille siinä ja näin voisi olla parempi olo.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki työpäivän asiakkaat olivat joko yksin asuvia naisia tai yksin asuvia miehiä. Kaikki olivat iäkkäitä. Olen samaa mieltä, että miehiä pitäisi koulia enemmän kotitöihin, mutta se pitää aloittaa nuorempana. Vanhat koirat eivät enää opi uusia temppuja kotitöissäkään. Varmasti nyt aktiivisessa iässä olevan sukupolven varttuessa tämä muuttuu, kun tässä asiassa ollaan tasa-arvoisempia. Itse olen sitä mieltä, että ruoanlaitto ja muut peruskotitaidot on myös miesten osattava ja niihin osallistuttava.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisia ”päiväkirjoja”, näkemyksiä lisää kiitos!
Siis haastetta muillekin kansanedustajille ja kaupunginvaltuutetuille!
Ilmoita asiaton viesti
Hienoja havaintoja, kiitos! Mutta entäpä seuraavaksi mukaan omaishoitajan työhön! Sen pituus kun on 24/7 vuorokaudesta toiseen ja toiseen ja toiseen – ilman lepotaukoja ja useimmiten ilman yhtäjaksoista untakaan!
Ilmoita asiaton viesti
Juu olen kokeillut tuota nyt pari vuotta. Odotan vaimon eläkkeelle pääsyä ja hoidan vanhempiani. On tavallista raskaampaa nähdä omien vanhempien ikääntyminen ja vaivat kuin ventovieraiden potilaiden. Tekemistä voi tulla todellakin milloin vain kelloon katsomatta. Isäni on 100v ja äiti vajaa 90v. Isä on paremmassa kunnossa kuin äiti. Äidillä on dementia ja hän karkailee kotoa keskellä yötäkin.
Rankinta korkea ikä on kuitenkin vanhuksille. Tulee vaivoja, joille ei pystytä tekemään mitään. Positiivisuuden ylläpito tuntuu välillä lähinnä kornilta. Musta huumori on jotenkin terveempää.
Ilmoita asiaton viesti
”Hoitotyö on tärkeää ihmisten ihmisille tekemää työtä, jota ei voi korvata millään.”
Voisiko korvaukseksi kuitenkin ajatella asiallista palkkaa ?
Ilmoita asiaton viesti
”Osa hoitajista joutuu käyttämään hoitokierroksilla omaa autoaan. Ajon luonne on hyvin kuluttavaa: autolla ajetaan muutama sata metriä kerrallaan ja moottori sammutetaan 10-15 minuutiksi kotikäynnin ajaksi. Startteja kylmällä moottorilla tulee päivän aikana kymmeniä ja konetta ei voi ajaa kunnolla lämpimäksi. On päivänselvää, ettei oman auton käytöstä maksettava yleinen kilometrikorvaus kata siitä aiheutuvia kuluja. Pakkaskelillä polttoainetta kuluu runsaasti auton tekniikan poikkeuksellisesta rasittumisesta puhumattakaan. Mielestäni työnantajan tulee korvata hoitajille oman auton käytöstä tavanomaista kilometrikorvausta suurempi summa. Ei ole oikein, että työntekijä maksaa itse työtehtävien vaatimasta liikkumisesta, mikä on tämän hetkinen tilanne.”
Ehdottomasti tulisi käyttää työnantajan autoa! Tein vuosia töitä seurakunnan palveluksessa ja kilometrejä tuli päivässä 60-400 – köyhässä maaseutupitäjässä – vaan köyhä olin minä työntekijäkin, kun palkka ei meinannut piisata auton korjuuksiin km-korvauksista huolimatta.
Ja työni oli hengellisellä puolella, ei autonkuljettajana.
Hyvää jatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti tuo päivä on muistissa vielä kun tärkeitä päätöksiä tehdään.. Moni kotihoidon työntekijä suunnittelee työpaikan tai alan vaihtoa, valitettavasti… Välillä työkuorma on kohtuuton ja koko ajan tahti kiristyy.. Se tunne kun et pysty hoitamaan niin hyvin kun haluaisit, ei ole mukava..
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa! Lisää haasteita kehiin ja muutkin kansanedustajat kentälle!
Ilmoita asiaton viesti
Miehen teko ottaa haaste vastaan ja suorittaa se. Liian monila päättäjiltä saa tyhjiä lupauksia. Työhön tutustumalla saa todellisen kuvan se vaativuuden ja luonteesta. On helpompi tehdä päätöksiä kun tietää mistä päättää eikä tukenut pelkästään virkailijoiden tekemiin raportteihin. Hienoa, että Etelä-Karjalassa on ainakin yksi fiksu kansanedustaja.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa, kansanedustaja ottanut haasteen vastaan. Nyt vain kaikista puolueista kansanedustajat kotihoitoon tekemään työvuoroa. Josko kotihoidon aliresurssointi helpottaisi, kun hoitajien puheita ei oteta todesta, niin edes oma kokemus auttaisi ymmärtämään.
Ilmoita asiaton viesti
”Sanna Lantta oli työparinani koko työpäivän ajan ja hänen johdollaan tein mitä kulloinkin piti”.
Hyvä ja valaiseva kirjoitus. Toivottavasti toimit ajaaksesi niiden puutteiden korjaamista joita esitit.
Tuohon lainaukseen vain kysymys kumpi oli kumman työparina ? Eli kumpi teistä oli se varsinainen kotisairaanhoitaja sinä vai Sanna Lantta ?
Ilmoita asiaton viesti